Moi mä oon Lissu Jokunen, joo tiedetään se on typerä nimi mut minkä mä sille voin et mun mutsi sen mulle antoi. Mä asun mun mutsin ja systerin kanssa kolmistaan rähjäisessä rivitalossa.
Tässä on mun mutsi ja Lilli, mun 14 vuotias pikkusysteri joka saa aina kaiken mitä haluaa. Mä joudun asua jossain siivouskomeron kokoisessa kopissa, johon mahtuu just just sänky ja pöytä.
Tässä on meidän "iki ihana" talomme. Tuo täältä katsottuna ensimmäinen asunto on meidän. Naapurissa asuu jotain sekoa narkkari porukkaa, siinä onkin yksi syy siihen etten oo yksin pimeellä ulkona.
Heti herättyäni soitin mun bestikselle Fridalle. Frida on ollu mun bestis jo pienestä pitäen. Se on aina ollut tosi suosittu, ja tosi kaunis. Pojat tykkää! Frida sanoi tulevansa heti kun kerkeää. Mä suljin luurin ja istahdin meídän rikkinäiselle sohvalle odottamaan Fridaa. Pian ovikello soi.
- Moi, sori että kesti, mä vaan vaihdoin nopeasti vaatteet ja söin. Frida sanoi ja tuli sisälle.
- Ei mitään. Mä vastasin ja talutin Fridan mun huoneeseeni.
Frida istahti mun sängylle.
- Mä ajattelin että haluaisitko jäädä meille yötä? Mä kysyin ja katsoin Fridaa.
- Kyllä se käy. Soitan varmuuden vuoksi mutsille ja kysyn, oota. Frida vastasi ja kaivoi hienon nokian uusinta mallia olevan puhelimensa esiin.
- Vau, tosi hieno sanoin kateellisena. Mulla ei edes ollut omaa puhelinta. Mä aina valehtelin kaikille muille paitsi Fridalle että mun känykkä oli jäänyt kotiin.
- Joo joo äiti, ei me mennä yöllä minnekkään. Frida puheli kyllästyneenä äidilleen.
- Joo, ei me avata ovea naapureille. Heido! Frida huusi ja löi luurin korvaan.
- Mun äiti ei meinaa ikinä päästää muo tänne yöksi. Kyllä me nyt osataan pitää huoli itestämme. Frida tokaisi ja sulloin kännykkänsä taskuun
Me istahdettiin mun huoneen lattialle ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Sitten mun ärsyttävä lolita systeri tuli huoneeseen.
- Mitäs Frida Svedupelle! Ja paska aivohan se täällä! Lilli sanoi ja täräytti ivallisen hymyn meille. Fridan äiti on ruotsinkielinen ja isä suomalainen, ja Frida puhuu äitinsä kanssa aina ruotsia. Siksi Lilli aina tapaa sanoa häntä Svedupelleksi.
- No, uuu, mitäs pikku lolita lollipophan se siinä itse ihanissa röyhelömekoissaan ja korkokengissään. Voi vitsi sä oot aina niin tyylikäs. Frida sanoi ja kääntyi taas minun puoleen.
- Jätä meidät rauhaan nyt heti! Painu kuuseen Lilli! Mä huusin ja tuupin mun pikkusysterin pois mun huoneesta.
Tilattaisko pitsa? Mä kysyin Fridalta.
- Muuten me joudutaan syömään kokoajan purkkiherkkuja. Koska mun äiti ei osaa laittaa ruokaa. meillä on aina vaan purkki"herkkua".
- Mä tilasin pitsan ja kerroin selvästi osoitteen.
- Että mikä kalja kuja? Kysyi ääni langan toisessa päässä.
KALMAKUJA 1. Mä sanoin kohottaen ääntäni.
- Yksi iso pepperooni kinkku ananas perhepitsa. sanoin ja suljin luurin.
Viisas pitsakuski toimitti pitsan takapihalle.Josta mä sen jouduin sitten hakemaan.
- Kinkku pepperooni ananas pizza?
- Juu. Sanoin ja nappasin pitsan. Tässä kaupungissa ei ollut yhtä ainuttakaan komeaa poikaa!
(Sorry timantti) me tuotiin pitsa sisälle ja syötiin se. Ihanaa saada pitkästä aikaa jotain muuta kuin purkki herkkua. Lilli oli kokoajan kinuamassa pitsan palasta, mutta vastaus oli kielteinen.
- Minä ja Lilli lähdemme kylpylään ja tulemme vasta huomen illalla, joten saatte olla kahdestaan. Mutsi sanoi ja painoi ulos Lilli kintereillään.
- Jess! Jes me saadaan jäädä kahdestaan! Minä ja Frida huudettiin iloisina, nyt meillä oli ihan vapaat kädet, aloimme heti suunnittelemaan mitä kaikkea me tekisimme.
Arvaa minkä äiti unohti? Kysyin innoissani.
- No, mitä? Frida kysyi kummissaan.
- Katsos tuonne. Sanoin ja osoitin sohvan vieressä tönöttävää röökiaskia. Frida näytti vaivaantuneelta.
- Joo, kiva.
Me napattiin sätkät ja poltettiin ne, sitten toiset, ja pian koko askin.
- Tää on tosi siistii! Oikeesti. Frida sanoi. Se tosiaan oli siistiä, tuntui ihan mahtavalta.
- Vedä kunnolla henkeen. Mä sanoin ja vetäisin savua keuhkoihin niin että alkoi yskittämään. Pian jo Fridakin yski hulllun lailla. Pian mä sain mahtavan päähänpiston.
- Mennäänpä keittiöön. Huikkasin ja johdatin Fridan sinne.
- Noitako sä tarkoitit? Frida kysyi ja osoitti kahta shamppanjapulloa.
- Just. Mä sanoin ja otin ne kätköstä.
- Ootko varma ettei sun mutsi huomaa? Frida kysyi.
- Ei laitetaan vain kaapista uudet tilalle, ei se mitään huomaa.
- Mä otan meille vielä hienot shamppanja lasit. Mä sanoin ja kaivoin hienot lasit kaapista.
- Jep. Mä en oo ikinä ennen juonut. Frida sanoi taas hieman hermostuneena.
- Ei se sen kummempaa oo kun röökinkään polttaminen. Jos sä poltat paljon tulee yhtä sekava olo kun parista shamppanja pullosta. Mä sanoin. mä ihan vähäsen valehtelin Fridalle. Mutta ihan vähäsen vain.
Kaadoin hienoihin laseihin shamppanjaa ja pistin pullon takaisin kätköön odottamaan seuraavaa lasillista.
- Nyt skoolataan. Sanoin ja kilistimme laseja. Join lasin nopeasti kerrallaan tyhjäksi, mutta Frida katsoi vieläkin lasia.
- Juo jo. Hoputin ja Frida kittasin lasillisen shamppanjaa kurkkuunsa.
- Tämä on pahaa frida sanoi ja purskautti vahingossa shamppanjaa päälleni.
- Kyllä siihen tottuu. sanoin ja hain meille toiset, kolmannet, neljännet ja viidennnet lasilliset, niin että pullo oli sitten tyhjä.
- Ääh muo heikottaa. Frida sanoi ja juoksi vessaa kohti mutta yrjö tuli meidän olohuoneen lattialle.
- Hyi hel**tti Frida! Pida nyt ne juomat sisälläs.
- En mä voinut sille mitään! Frida huusi. Kului hetki aikaa kun olo oli taas parempi.
- Lähdetäänkö ulos?
Pihalla Frida kurkisti varovaisesti nurkan taakse. Naapurimme istui maassa nojaten aitaan, must tuntuu että se vainosi muo!
- Se on pihalla. Frida sähähti.
- Mitä me nyt tehdään?
- Mennään nopeasti sisälle, en halua olla missään tekemisissä noiden hullujen kanssa. kuiskasin ja vetäisin Fridan mukaani, ja kokeilin ovea.
- Ovi on lukossa! Fida huudahti, ja hänen kasvonsa valahtivat kalpeiksi. Kuulimme askelia jotka lähestyivät meitä.
- Frida, se nainen on tulossa. Kuiskasin hätääntyneenä ja aloin riuhtomaan ovea. Samperi!
Hetkessä nainen jo seisoi edessämme ja me olimme loukussa.
- Frida, kuuletko? Juostaan nopeasti naisen ohi, kun lasken hiljaa kolmeen, ok? Frida nyökkäsi hiljaa. 1...2...3, pinkaisimme juoksuun, ja pujahdimme sukkelaan naisen ohi, nainen yritti tarttua minuun, mutta minä riuhtaisin itseni irti.
Juoksimme nopeasti karkuun naista, päätimme juosta pihavajaan turvaan ja lukita oven. Taistelin pysyäkseni pystyssä, minulla oli hieman paha olo shamppanjasta.
- Juokse Frida, se on ihan takanamme! Huusin, ja avasin raskaan oven. Frida ja minä pujahdimme sisään, ja lukitsimme nopeasti oven.
- Mikä ihmeen paikka tämä on? Ihmettelin, se ei näyttänyt tippaakaan puutarhavajalta. Jokapuolella oli kirjahyllyjä jotka notkuivat kirjoja.
- Etkö ole ennen tiennyt tästä? Frida kysyi ja tönäisi vahingossa erästä kirjahyllyä, joka liukui välittömästi sivuun.
- Salaovi! Huudahdin ja ryntäsin huoneeseen Frida kintereilläni.
Salaovi johti pieneen huoneesen, jossa oli hohtava kirja. Otin varovasti kirjan ja avasin sen, luin kirjasta sanan, mutta yhtäkkiä Fridaa alkoivat ympäröidä liekit.
- Ai polttaa! Frida huusi. Minä hätäännyin ihan kokonaan, en todellakaan tiennyt mitä tehdä, ja mitä olin tehnyt.
Auta minua! Polttaa Frida huusi. Auu. En tiennyt mitä tehdä, Frida yritti tarttua minuun, mutta liian myöhään hän lyyhistyi maahan ja pian tumma hahmo ilmestyi huoneeseen.
Anelin armoa viitakemieheltä, ja pian viitakemies pisti kädet nyrkkiin. Sydämeni tykytti, jos arvaisin väärin Frida olisi mennyttä. Se olisi minun syytäni. valitsin vasemman käden, se oli...oikein, hyppäsin riemusta kattoon.
frida kohosi ilmaan, ja tippui pian maahan, hän näytti hämmentyneeltä.
- Mitä tapahtui? Hän kysyi ja katsoi minua.
- Sinä selvisit!
- Pelastit henkeni! Frida huusi. ja halasi minua kovaa. Olet minun paras kaverini aina. Muutama kyynel vierähti poskelleni, kamalaa jos olisin arvannut väärin...
Kommentit